Eeva jo melkeen koisii, pitäis itekki. Väsyttäis kovin. Viikonlopun nukkumissaldo ei ole kauheen suuri. Mutta mitenpäs sitä malttaiskaan nukkua, no ei mitenkään.
Kovasti on laulettu ja kovasti on otettu kuvia ja kovasti on otettu videoita ja kovasti on tanssittu ja kovasti on naurettu ja kovasti on tutustuttu uusiin ihmisiin ja paremmin jo vanhoihin tuttuihin ja kovasti on käyty mukavanihania keskusteluja. Töitäkin on tehty oikeen kovasti ja kun on nukuttu, niin sillon on nukuttu kyllä tositosi kovasti ja sikeästi.
Tänään oli kuoron konsertti ja nautin kyllä niin paljon. Laulut meni hyvin, mitä nyt nuotit meinas lennellä kädestä ja kanssalaulajat meinas puheen aikana naurattaa niin, ettei meinannut pystyä olemaan hiljaa. On ne niin hauskoja veikkoja ne meijän kuorolaiset<3!
Nyt Eeva taitaa koisia tosissaan. Mun pittää mennä käymään vielä alakerrassa, kun jäi hiustenkuivaaja tänne. Volker varmaan tarvitsee sitä taas huomenaamulla, joten ei muuta kuin uudestaan narisevat portaat alas ja nariseva kylppärin ovi auki, jotta hiustenkuivaaja löytää oman paikkansa ja että jokainen varmasti herää täällä talossa. Ei siis muuta kuin toimintaa!
On kivvaa. On kiva tulla käymään kotonakin. On haikea mieli lähtä täältä pois, vaikkakin vaan vähäksi aikaa. Mutta on myös haikea mieli, koska oon vaan niin vähän aikaa kotona. Ristiriitaista. Sellaista se elämä on.
Nyt alakertaan ja sitten nukkumaan ja suunnittelemaan tulevaisuuden koukeroisia, joista pitäisi päättää pikkuhiljaa. Mitä mää aijon tehä ens vuoden? Ja missä? Siinäpä vasta pulma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti