Kiireen jälkeen levähdetään.

Jälleen kerran tää kone ja nettiyhteys täällä on ollut kaikkea muuta kuin kunnossa, joten sen takia tämä bloginkin päivittäminen on ollut aika hiljaista. Mutta välillä on ollut valoisiakin hetkiä! Eilen pääsin jopa käymään yhen matkatoimiston sivuilla, jei! Sitä ei oo tapahtunu sitten pitkään aikaan. Joo, eli siis tosi surkeesti on nyt netti kunnossa. Saa nähä, että kuinka kauan tätä jatkuu. No, pari viikkoa ja sitten oo kotona ja voin kertoa kaiken tapahtuneen sitten kasvokkain.

Tuntuu jotenkin ihan hassulta aatella, että muutaman viikon päästä oon jo kotona. Ei sitä oikeen usko silleen. Ja vielä hassummalta tuntuu se, että oon tulossa "käymään vaan vierailulla" kotona ja sitten tuun tänne takas. Koko ajatus tuntuu ihan hullulta. Ei kotiin tulla käymään vierailulla, muualla käydään vierailulla ja sitten tullaan aina kotiin. Mutta nyt tuunkin takaisin mun Saksan kotiin. Hassu ajatus.

Viimesen päivityksen jälkeen on kerennyt tapahtua niin paljon, että muistankohan ees kaikkea. Työpäivät oli ja meni, mutta perjantaina olin ihan paniikissa. Mun piti nimittäin kertoa Axelille (orkesterin johtajalle) että meijän orkesterin reissu ei ehkä onnistukkaan Raaheen. Onneksi sillä oli tosi kiire ja sovittiin vaan nopeaa, että se soittaa poksille ja varmistaa asian. Huh, selvisin ehjin nahoin. Axel on siis tosi kiva, mutta se on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja tosi nopeaa..se ei oo kauheen hyvä juttu..

Illalla Mirjam ja sen poikakaveri Alex hakivat mut kyytiin ja mentiin viettään iltaa Mirjamin luokse. Sinne tuli muutamia niitten kavereita ja Marjukka ja Sandrokin oli siellä. Oli tosi kivaa tavata Mirjamin kavereita ja pitää vaan hauskaa. Sieltä sitten jatkoille ja oli kyllä kiva ilta! Mutta se on jännä, vaikka ne kaikki oli tosi kivoja ja on tosi kivoja, niin jotenkin oli ulkopuolinen olo. Jokainen niistä tunsi toisensa ja nyt ei ollu esim. että oisin ollu vaan Mirjamin ja Marjukan kanssa, vaan siellä oli myös muita joiden kanssa ne oli. Ens viikonloppuna Anastasiia on onneksi taas täällä, jei! Se on kyllä niin samanhenkinen tyyppi kuin mää, jei!

Lauantaina lähettiin sitten suomalaisiin pikkujouluihin Heilbroniin. Kun oltiin sinne lähössä, Hanna kerto mulle ilouutisen, mä saisin kunnian olla joulupukkina. jei? Ööö. Olin ehkä eniten paniikissa mitä koskaan aikasemmin. Tokihan mä voisin sen tehä, koska olin luvannut ja oli se musta tosi siistiä..mutta. Joulupukkina olo ei oo vaan näyttelemistä. Voin mää olla joulupukki jossain näytelmässä, silloin lapsetkin tietää, että "tuo täti vaan esittää tässä joulupukkia". Mutta että ihan oikeesti, livenä. Silloin pitäis oikeesti olla niin uskottava, että lapset uskoo joulupukkiin vielä sen jälkeenkin kun joulupukki on lähtenyt. Täytyy myöntää, että kun perjantaina yöllä tulin kottiin, lauloin ennen sisääntuloa joulupukkia laulua ulkoportaissa. Ainut mahollisuus harjotella laulaan sitä "joulupukin äänellä" ettei kukaan kuulisi. Okei, tiiän. Aika säälittävää, mutta olin tosi paniikissa.

Pikkujouluissa oli kivvaa ja Iris ei onneksi oksentanu matkalla autossa, niinku yleensä tekee. Talo oli täynnä ja mitä enemmän väkeä tuli, sitä enemmän mä olin hermona. Lopulta talossa kävi älytön melske ja lapsia oli melkoisesti. Oli jotenkin niin hassua, kun ympärillä puhuttiin tosi paljon suomea. Se oli jotenkin tosi hämmentävää, onneksi joku puhu välillä saksaa, rentouttavaa. Oli jotenkin surullista kuunnella joidenkin suomalaisten suomea, koska se oli saanu niin saksalaisen korostuksen. Vaikka musta onkin hienoa, että suomalaisia asuu saksassa ja ne osaa saksaa sitten kuin äidinkieltään, niin musta on tosi surullista, kun ne "menettää otteen siitä oikeasta äidinkielestään". Ei niistä kaikista uskois, että ne on suomalaisia. Ja välillä kesken puheen kieli vaihtu saksaksi, koska ei osattu sanoa kaikkea enää suomeksi. Jotenkin surullista.

No, välillä laulettiin muutama suomalainen joululaulu, mutta oli tosi sääli kun vain muutamat otti osaa laulamiseen. Monet vakituiset kävijät ei tullu tälläkertaa ja siellä oli paljon uusia kasvoja. Paikalla olevat jääkiekkoilijat täytti aika paljon huonetilaa ja kun laulo alkoi, tyhjeni tila melkoisen nopeasti. Harmi. Just Hannan kans puhuttiin, että kuinka joululaulut vaan kuuluu siihen omaan kuvaan tollasista koko perheen pikkujouluista.

Eipä kulunu siis kauaakaan, kun paikan emäntä Leena tuli kertomaan mulle, että nyt ois pukin aika. Jotenkin siitä aisti sen, että se ei oikeen oo varma, että mää handlaisin homman oikeesti, koska olin nuori au pair- TYTTÖ. Mutta päätin, että näytän sille!
Oli ehkä kivoimmat pikkujoulut ikinä, koska rakastin pukkina olemista! :D Käytin iskän kikkoja, siis kaikkea niitä mitä se tekee kun se on pukkina ja ne toimi! Aikuisiin upposi vitsit ja lapsiin joulupukki meni täydestä. Tuli kysymyksiä pukin poroista ja Iris jopa etti koko loppuillan joulupukin lähdön jälkeen, että mihinhän se pukki oikeen meni! Kiitti iskä siis vinkeistä! :P

Tutustuin myös Leenan tyttöön Lauraan (ymmärtää suomea, mutta ei oikeen puhu sitä) ja se kutsu mut ens viikonlopuksi kylään Heilbroniin sen luo. Ois kyllä tosi hienoa! Illalla pikkujoulujen jälkeen käytiin tän perheen kanssa pikaisesti Heilbronin joulumarkkinoilla ja jestas, sinne pitäis kyllä jokaisen joskus päästä. Oli niin tunnelmallista ja ihanaa. Hannan kehotuksesta päätin pyytää muita au paireja ens viikonloppuna mun mukaan, että tehtäis matka sinne joulumarkkinoille! Ehkä vois samalla sitten käydä myös Lauran luona! Oi että, ois hienoa!

Tämä päivä on ollu sitten ihan laiskottelupäivä. Joskus vaan tarvii sitä, että on vaan kotona ja tekee..no..ei mitään niin erityistä. Tänään oon siis vaan kattonu frendejä, soittanu alttoviulua, soittanu pianoa ja ollu..no..ollu vaan. Virkeetä, mutta tosi virkistävää. Niin ja puhuin tänään meijän Hannan kans varmaan 40 min puhelimessa! Toivottavasti näille ei tuu ihan kauheet laskut..hupsis. Mutta en mää ookkaan soittanu pitkään aikaan kotiin ja nyt kun ei oo päässyt koneellekaan, niin ikävähän sitä yllättää. Pääsi taas vähän selittään kunnolla asioita Hannalle. jei!

Äsken tuli ihan jäärettömän hyvä mieli. Me ollaan siis Annan ja Iriksen kanssa harjoteltu niitä esityksiä ja tarkotuksena on ollu, että me esitetään Hannalle ja Volkerille yksi esitys jokaisena adventtina. No, tänään oli tarkotus esittää sirkusesitys, mutta yksi asia johti toiseen jne. ja lopulta ei keretty esittää sitä missään vaiheessa.
Kun mää siis tänään heräsin, me syötiin ja sitten Annan piti soittaa soittoläksyt ja siivota huone. Ja koska Anna on aina "niin nopea", ei meillä ollut yhtään aikaa, ennenkuin sen piti lähtä kuoronsa konserttiin. Noh, mulle se passas, sillä mulla oli sitten omaa aikaa ja sainkin olla yksinkin kotona. Mutta nyt illalla kun ne tuli, halus Anna esittää sen sirkusesityksen. Mutta. Iris oli tosi väsynyt ja Hanna lähti viemään sitä nukkumaan. Ja se siis tarkotti sitä, että me ei esitettäis sitä esitystä tänään. Anna suuttu Hannalle niin paljon. Se huusi, kirku, paisko ovia, mitä ikinä keksikään. Mää olin omassa huoneessa- ei halua mennä taistelukentälle. Kohta Anna kuitenkin tuli itkusena ja vihasena äitilleen tänne ylös mun luo. No, me juteltiin ja juteltiin ja lopulta lähettiin yhessä hyvällätuulella syömään iltapalaa. Myöhemmin Anna pyysi äitiltään anteeksi.

Tämä kaikki johti siis siihen, että äsken Hanna koputti tuohon oveen ja tuli kiittämään mua, kun "olin saanut" Annan niin hyvälletuulelle! En siis oikeesti tehny mitään muuta ku juttelin sen kans. Älytön kun tuli niin hyvä mieli! On vähän niinkun sellanen isosisko fiilis, jonka luokse Anna juoksee ja jota vanhemmat ei siis kato silleen kuin katotaan naapurin tätiä, joka tarkotuksella on lapsille kiltimpi, jotta lapset tykkäis siitä enemmän ja miettis kuinka ilkeitä omat vanhemmat on. Joskus oon nimittäin miettiny, että enhän tee väärin, kun oon jutellut Annan kans sen riidoista sen vanhempien kanssa. Mutta sitten tulin siihen tulokseen Hannan avustuksella, että se on vaan hyvä asia. Me nimenomaan nimittäin puhutaan Annan kanssa siitä, kuinka ne vanhemmat oikeesti rakastaa Annaa ja haluaa olla sen kanssa ( siitä siis yleensä niist'ä riidoista on kyse) ja kuinka Annankin pitää miettiä, että miten se käyttäytyy. Tuli kyllä hyvä mieli, kun Hanna kävi tuossa.

Huomenna on 3.joulukuuta. Ihan uskomatonta. 21 päivää jouluaattoon ja sillon oon jo kotona. Uskomatonta.

Mutta nyt takaisin jatkamaan mun virkeetä päivää. Monica ja Chandler taitaa olla pian yhdessä! (en silti ole koukuissa frendeihin, en en)