perjantai 18. heinäkuuta 2008

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa...

Jäähyväisiä on vaikea jättää, liian vaikea.

Nyt on yhdet tai siis aika monet jäähyväiset takana. Oli kirkkokuoron grillijuhlat ja niin ollen se oli myös viimeinen tapaaminen kirkkokuorolaisten kanssa ennen mun paluuta Suomeen. Ja tuntuu niin pahalta.

En osannut aavistaa, että se olis niin vaikeaa.

Punaiset silmät kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Ei kommentteja: