Vappaata.

Olipas eilen sitten vapaailta. Meillä ei ollu kielikurssia, koska se opettaja ei pystyny tulemaan, joten päätettiin sitten tehä jotain muuta yhdessä. Tai siis minä, Nastia ja Fabrice. Telkkarista tuli joku tärkeä jalkkispeli, niin Benjamin ei malttanu lähtä mihinkään. Näin eilen myös Hopea kun kaupungille Nastian luo kävelin. Olihan sen kanssa ihan kiva porista, mutta en kyllä millään muotoa halunnut mainita sille, että olin Nastian luo menossa. Ei voi mitään. Luottamus rakoilee ja pahasti sitä kohtaan.

Meillä on tämä yhteydenpito Fabricen ja Benjaminin kanssa vielä vähän vaikeaa, kun niillä ei oo saksalaista liittymää. Kaikki asiat pitää hoitaa aina maileilla ja niinpä eilen tuli sitten vähän ongelmia, kun Fabrice oli tullut hakeen mut kotoa kyytiin, vaikka mä olin mennyt jo kaupungille pyörällä. Se ei ollu saanu mun viimesintä mailia perille, joten meni vähän ristiin tiedot. No mutta onneksi Saksa tukee vielä puhelinkoppeja ja pojat pystyy aina turvautumaan niihin.

Kierreltiin sitten vähän aikaa ympäri kaupunkia ja käytiin varustamassa laukut täyteen kaikkea hyvää. Mentiin siis elokuviin ja pitihän sitä olla eväät mukana. Katottiin KeinOhrHasen ja oli kyllä ihan hyvä leffa. Eihän siitä ihan kaikkea ymmärtäny, kun ne puhu niin älyttömän nopeaa, mutta tarpeeksi kuitenkin. En oo vieläkään päässy kattomaan sitä Ps.Ich liebe dich- elokuvaa, vaikka oon niin kauan jo halunnu. Luulin jo, että sitä ei näytetä enää, mutta nyt selviskin, että vielä viikonloppuna ja ens viikolla on mahollisuus se täällä nähä. Ihanaa. Sovittiin juuri Nastian ja Benjamin kanssa, että sinne siis sitten joskus. Jes.

Äsken yks nainen soitti sieltä paikasta-missä-kävin-kerran-nuorten-jumiksessa ja toivotti mut tervetulleeksi taas lauantaina. Tuli kiva mieli kun se soitti, mutta en tiiä miksi mulle tulee ajatuksestakin mennä sinne, niin sellanen ahistus. Ehkä just se, kun en oikeen oo päässy kunnolla selville, mikä se suuntaus on. Tosin nyt lauantaina en sinne pääse, kun täällä on se Night Groove, mutta ehkä sitä joskus vois sinne mennäkin. Jos sais jonkun lähtemään mukaan, että pääsis kyselemään, että milläsasialla siellä ne ihmiset oikeen on.

Kohta alkais kuoro. En millään jaksais nyt mennä, mutta kaippa sitä on lähdettävä. Siispä vähäksi aikaa kirjan pariin ja sitten lauleskelemaan.