Voi että.

Jos oon joskus huhkinu koko päivän satasella kokoajan, niin se on kyllä tämä päivä. Tai no oikeastaan aamupäivän vaan, mutta siinä tuli kyllä semmonen työmäärä ja kuntoilu, että johan markkinat, jos ei kunto kohoa ja perhe oo tyytyväinen.

Aamulla juostiin varttitunnissa Annan koululle, kun neiti koululainen muisti vasta koulumatkalla, että eihän niillä ookkaan tänään tavallista koulua, sillä ne menee vesilaitokselle. Niinpä äkkiä takaisin kotiin vaihtamaan eri kamppeet mukaan. Ja kun vielä samaa kyytiä viiletettiin Iriksen kanssa koulusta kotiin, oltiin jo ennen yheksää kotona ja oikeesti tunnin matka oli menny puolessatunnissa. Tänään oli vuorossa luutuaminen. Oisin luutunnut jo eilen, mutta piti käydä lasten kanssa eilen lääkärissä, joten eihän se silloin onnistunu. Niinpä tänään sitten mopin varteen piti tarttua heti aamukuntoilun jälkeen ja samalla piti vahtia Iristä ja samalla laitella ruokaa ja huhhuhhuijakkaa. Oli siinä kyllä älytön työmäärä ja juokseminen. Onneksi Iris nukku ees n. tunnin päikkärit, joten kerkesin sentään suihkussa käydä ennenkuin takaisin kaiken maailman kasviksia pilkkomaan, jotta saa kasvispadan uuniin.

Päivällä täällä oli ukonilma. Oli tosi kummallinen ilma. Ensin paisto aurinko, sitten tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja sitten jyrisi ja taas paistoi aurinko. Onneksi säästyttiin kuitenkin sadekuuroilta, kun vietiin Anna soittotunneille Iriksen kanssa.

Kuorossa oli kivaa ja sinne on tullu yks uusi laulaja, josta tulee ihan..en tiiä kuka siitä tulee mieleen..mutta älyttömän hupasa veikko. Semmonen joka vaikka tulee tanssien kuoroon jos siltä tuntuu (niinkuin tänään teki). Mahtava, sellasia tyyppejä pitäis olla enemmän.

Joachimin kans sovittiin viikonlopusta ja huomenna yks sen kaveri tulee hakeen mut kuoroharkkoihin ja sitten oon Joachimilla yötä. Nastia, Benjamin ja Fabrice tulee lauantaina kuuntelemaan meijän lauluja ja sitten jatkan niitten kanssa matkaa johonkin suuntaan. Näillänäkymin varmaankin Würzburgiin. Jei!

Mua alkaa pikkuhiljaa tympäseen meijän kuoron nainen, jonka luona oon siis kerran käyny, kun se halus opettaa mulle saksaa. Se on siis meijän kuoron sellanen "joka asian järjestäjä". Muuten se on kyllä tosi kiva, mutta se tottunu saamaan mitä se haluaa ja huhhui, jos se ei sitä saakkaan tai kaikki ei meekkään sen mielen mukaan. Tänään se hulluna puhu mulle, että miksi en oo ilmottautunu kesäkuussa järjestettävälle kuoron "ulosmeno" päivälle. Oon saanut kyllä siitä kertovan mailin, mutta ei mua tällähetkellä innosta ilmottautua mihinkään vaellukselle niitten kanssa, koska sinne ei oo ees kaikki tulossa ja mun synttärit on siitä ihan vähän ajan päästä, joten en tiiä vielä yhtään, että mitä sillon on ohjelmassa. Sanoin sitten sille, että en oikeen tiiä, koska ollaan puhuttu kavereitten kanssa, että mennään jonnekkin sillon (kun siis ei tiiä vielä Nastian lomista, niin ei tiiä sanoa tarkkaan, enkä halua täyttää niitä ainoita mahdollisia vapaita päiviä). Mutta sitten se vaan sanoi, että jos kerran sanot, että kaverit on tärkeimpiä niin.. ja sitten se lähti kävelemään. Voi että voi että. En tiiä miten se osas kääntää kaiken niin, että mulla on nyt huono omatunto, koska en mee sinne kuoronjuttuun, joka siis todellakin on vapaaehtoinen ja siis todellakin vaan sillon jos tahtoo. Ja käänsi myös niin, että nyt on paha mieli, että mitä jos pahoitin sen mielen. Ja sitten se sanoi, että mä oon ainoa jolle se siitä sano, muista ei ole niin väliä. Mutta mulle se halus sanoa ja multa kysyä, että miksi juuri minä en ole ilmoittautunut, kun tälläinen on järjestetty. On musta ihanaa, että ne järjestää sellasia juttuja ja tosi ihanaa, että se haluais mut sinne, mutta tuo on vaan niin pahaan aikaan mulle.. Voi että, voi että.

Mutta tänään on sattunut kaikkea kivaakin. Ja eilen oli aivanaivan ihanaa, kun oltiin Benjaminin luona. Mutta on se vaan niin, että tää vuosi on kyllä yks parhaimmista vuosista ikinä.