Wovon träumst du Nachts?

Se on jännä miten aika ja paikka ja ihmiset muuttuu. Mulla meni jouluna jotenkin tosi kauan tajuta, että olin Suomessa. Meni jotenkin paljon aikaa vaan siihen, että oikeasti tajus sen. Sama homma oli myös tänne palaamisen kanssa. Meni viikko tai yli, että oikeesti käsitti olevansa täällä ja elämä jatkui normaalina. Mutta nyt pääsiäisenä kun kävin kotona, olin heti kotona. Mikään ei tuntunu niin oudolta ja tuntui, että ihan vastahan mä siellä kotona olin ollutkin. Vaikka jotkut ihmiset ja asiat olikin muuttuneet, mutta silti.. Sama homma nyt täällä. En oo ollu täällä edes yhtä päivää, mutta ei tunnu siltä. Saksan koti odotti täällä ja nyt tässä omassa huoneessa istuskelen ja mietin mennyttä lomaa Suomessa.

Oli aivan ihana loma. Oli onnellisia hetkiä paljon. Toki oli myös muutama surullinenkin hetki, mutta se kuuluu elämään. On huomannut sen,kuinka huono oon pitämään yhteyttä. Vaikka kuinka päätin syksyllä kirjottaa Suomeen kauheesti kirjeitä ja mesettää joka päivä, niin ei se vaan niin oo mennytkään. Tämä elämä täällä vaatii veronsa ja mesessä olemiseen ja kirjeiden kirjottamiseen ei oo aikaa, eikä aina niin halua. Mutta koskaan se ei tarkota sitä, ettenkö haluais olla Suomeen yhteydessä. Mun elämä on nyt todella jakautunutta. Osa musta elää Suomessa, osa täällä Saksassa. Kahden maan kansalainen. Eikä näitä voi millään verrata keskenään. Eikä se, että oon saanu täällä ystäviä, tarkota sitä, että oisin hylännyt mun ystävät Raahessa tai muualla. Aika on lomallakin rajallinen, eikä millään kerkeä olla kaikkien kanssa niin paljon kuin haluais. Joskus elämä on vähän vaikeaa.

Lomaan mahtui synttäreitä, kihlajaisia, syvällisiä keskusteluja, singstar-sarpoloita, öisiä hiiviskelijöitä, apsin tunnelmaa, valvottuja öitä, uusia löytöjä, uusia ihmisiä, guitar hero-herätyksiä, piilaritaisteluja, häiden suunnittelua, tanssia, yllättäviä käänteitä, lauluja, salamyhkäisiä viestejä, "ihmisiä ja minä", Raamattua, pohdiskeluja, luistavia kenkiä, päätöksiä, pääsykokeita ja paljon ihania hetkiä perheen ja ystävien kanssa.

Tänään käytiin katsomassa näitten tulevaa taloa. Oli tosin kivan näkönen! Onneksi ja harmiksi, nämä muuttaa vasta elokuussa, joten mä en siinä talossa tuu asumaan. Onhan se paljon parempi talo kuin tämä nykyinen, mutta toisaalta ei tuu mulle sitä muuttotyötä ja toisaalta, mun muistot täältä on sitten yhdessä talossa. Se on kivaa.

Kohta lähen tapaamaan Nastiaa, Benjaminia ja Fabricea. Oi että oon oottanukki tätä jo. Nyt suihkuun!