Ärsytyksen ärsytys.

Jos jotakin inhoan, niin ihmisiä joihin ei voi luottaa. Ja kun ihmiseen menee luottamus kerran, on se paha korjata. Vaikka anteeksi pyydettäis ja annettais, niin kuitenkin liian monesti tulee mieleen se hetki, kun meni luottamus siihen ihmiseen. Ja yks tärkeimmistä asioista ihmisissä on mun mielestä just luottamus. Aika pahapa on olla kaveria tai mitään, jos siihen toiseen ei voi luottaa.

Tänään sovittiin Hopen kanssa, että mennään yhdessä tänään sen kanssa tanssimaan. Soitin sille ja katoin sille oikeen juna-aikataulutkin, että miten se pääsee tänne keskustaan. Se siis asuu n.5 min päästä täällä pikkukylässä. Sovittiin, että se tulee puol yheksän junalla. Sitten oikeen sovittiin, että mä meen sitä vastaan sinne rautatieasemalle sitten kun se tulee. Niin sen ei tarvi kävellä yhtään yksin. Mulle tulis pitempi matka, mutta kuitenkin.

Noh, mä sitten menin ja odotin, että millonkohan se juna tulee. Juna oli vähän myöhässä, mutta tuli kuitenkin. Ovet avautu ja ihmiset astu ulos. Meni hetki ja juna oli poissa. Hopea ei näkyny missään. Yritin soittaa sille, ei vastausta. Yritin soittaa toisen ja kolmannen ja neljännenkin kerran, ei vastausta. Täällä kulkee myös sellanen yöbussi ja aattelin, että no jospas se ei oo kerenny siihen junaan, vaan tuleekin sitten bussilla. Se bussi tuli vähän myöhemmin ja ärsytti, koska Hope ei ees ilmottanu mulle mitään, että se tulis bussilla..jos siis tulis.
Noh, bussi saapui ja Hopea ei näkyny vieläkään missään. Lähetin sille viestiä ja yritin soittaa ainakin kymmenen kertaa. Ei vastausta.

Eipä siinä huvittanu sitten yksin lähtä mihinkään, vaan tulin kotiin. Onneksi Hanna oli vielä hereillä täällä, niin sain purkaa ärsymystäni. Se on kyllä niin kiva.

Nyt siitä on kulunu jo puoltoista tuntia kun Hopen ois pitäny olla täällä, eikä vieläkään mitään ilmotusta ees. Sillä saa kyllä oikeesti olla tosi hyvä selitys, että miksi se ei tullu. Muuten ei tee kyllä yhtään mieli tehä tai yleesäkään sopia sen kanssa yhtään mitään.

Muuten tää on ollu aivan ihana päivä! Heräsin aamulla maailman ihanimpaan juttuun, mutta siitä joskus myöhemmin. Sitten kun on sen aika. Mulla ois myös pitäny olla tänään töitä, mutta ei ollutkaan, joten on ollu vapaata. Käytiin sitten Iriksen ja Hannan kans kahvilla ja kävin shoppailemassa. Nyt sitten rauhallinen ilta tiedossa, jos tässä ei sitten jaksais lähtä yksin kattomaan menoa P2:ssa. Ois siellä kyllä varmasti paljon tuttuja, mutta taitaa olla, että ei yksin jaksa lähtä kuitenkaan..Siispä elokuvan pariin!