Unirytmi sekaisin.

Menin nukkumaan eilen reippaasti tämän päivän puolella. Muut alkoi jo pikkusen heräilemään alakerrassa, kun mä vasta painoin pään tyynyyn. Oli taas niin kivasti kertynyt muutenkin univelkaa, että ei tarvinnu kuin sulkea silmät, niin olin täydessä unessa. Laitoin kännykän herättämään kahentoista jälkeen, etten ihan koko päivää nukkuis. Mutta kun kello soi, olin niin väsynyt, että laitoin sen vaan pois päältä. Aattelin, että mun toinen herätys soi kohta, että nukun siihen asti. (pitää aina olla monta herätystä, että varmasti herää) No niinpä nukahin ja nukuin tosi rattoisasti. Yhtäkkiä heräsin, en kellon herätykseen, en mihinkään ääneen vaan juuri siihen, että joka puolella oli ihan hiljaista. Katoin kelloa, se näytti 14.30. OHO. Koko talo oli ihan hiljainen. Se mun eka herätys siinä kännykässä oli jotenkin jääny päälle, että toinen herätys ei enää soinutkaan. Ja koska muut oli lähteny pihalle, en ees heränny mihinkään ääniinkään, niinku yleensä viikonloppuisin tapahtuu. Onneksi ketään ei ollu kotona, kun mää siinä kolmen aikoihin kömmin alakertaan syömään aamupala-lounas-päivällistä.

Äsken olin sitten alakerrassa syömässä iltapalaa ja Hanna kertoi, että olivat ostaneet juna-lippuja mulle ja Annalle. Tosin en oikeen tiiä, että mitä lippuja ne on ostanu ku sen piti lähtä viemään Iristä nukkumaan, eikä sitten kerenny sitä kunnolla selittää. Mutta siis pointti tässä jutussa oli se, että Hanna sanoi, että ei vihtin herättää mua kun ne lähti ostaan niitä lippuja, koska Volker oli kuullu kun oli viiden aikoihin kotiin tullu. Aamulla Volker oli vain ihmetelly, että missä ihmeessä voi olla viiteen asti yöllä. Ne oli ihan ihmeissään :D Eli mä oon uskomattoman hyvällätuulella. Ne ei oo vissiin sitten koskaan kuullu kun tuun kotiin. En sitten tiiä, että mitä ne luulee, että monelta aina viikonloppuisin oon kotiin tullu. Mutta mä tosiaan oon melko valvojaihminen ja harvemmassa on ne kerrat, että oisin viikonloppuisin ennen neljää kotiin tullu. Oli kyllä koomista, oon niin monta kertaa ollu ihan varma, että nyt ne kuulee..nyt ne herää siihen kun mää täällä kolluutan. Mutta onneksi vissiin eivät.

Just kun tällä viikolla kirjotin tänne, että ei oo enää sellasta aikaa, että ei tietäis mitä tekis, niin johan sitäkin tuli. Tää päivä on ollu sellanen. Tai siis on ollu ihan kummallinen päivä, kun ei oo mitään menoa, eikä oo sopinu kenenkään kanssa mitään. Osaltaan vähän tylsää, kun ei ollutkaan mitään. Mutta sitten muistin, kuinka oon oottanu jotain tällästä päivää, niin tuli jotenkin hyvä olla. Sai vaan rentoutua eikä ollu mihinkään kiire. Tosin enpä mää tässä vielä kauhean kauaa ees oo hereille ollu, joten eipä tässä mitään kauhean ihmeellisiä juttuja oiskaan kerenny tehä..

Fabrice lähetti mailia ja Nastia lähetti eilisestä kuvia. Meillä oli kyllä ihan uskomattoman mahtava porukka eilen liikenteessä. Taas tuli vaan sellanen olo, että kuin ois tuntenu ne kaikki jo monia vuosia. Ollaan niin erilaisia mutta niin samanlaisia. Suunniteltiin, että lähetään joku päivä yhessä Fabricen autolla jonnekin kaupunkiin esim. Rottenburgiin. Mennään siis vähän matkustelemaan. Toivottavasti löydetään äkkiä aika, joka käy kaikille, jotta saahaan meijän reissu pian järjestymään. Meine Freunde. Hymyilyttää.