Monen maan kansalainen.

Musta tuntuu, että oon eläny monessa eri maailmassa. Tää on vähän niinku viime vuonna, toisaalta mulla oli elämä Saksassa, toisaalta Suomessa. Nyt oon kolmijakautunu. Mulla on elämä Pattijoella, Tampereella ja Saksassa. Jokaisessa on eri ihmiset, eri asiat ja eri ympäristö. Se tuo elämään tosi paljon vaihtelua, vaikka se onkin aika rankkaa yrittää jakautua niin moneen osaan. Joskus oon miettiny, että mikähän on se mun oikea elämä? Voikohan sitä ees määritellä. Kuitenkin aina kaipailen niitä muitakin, kun oon yhdessä paikassa ja vaikka kaikki olis hyvin. Sitten oon päätyny siihen, että yhistelemällä ne kaikki saan toimivan kokonaisuuden, josta tykkään valtavasti. Mutta tarvin ne kaikki. Mutta on niin outoa, koska se joka ei oo käyny Saksassa, ei ymmärrä koskaan täysin sitä, millasta siellä oli, eikä se joka ei oo käyny Suomessa ja nähny mun perhettä ja kotia ja ystäviä, ymmärrä sitä. Ja se joka asuu Tampereella, ei oo käyny välttis koskaan Pattijoella, eikä tunne mua siinä ympäristössä, eikä toisinpäin. Ihan omituista. Ois siistiä kun vois yhistää ne kaikki, vaikken tiiäkään, että toimisko ne yhdessä ollenkaan. Oon kokonainen oma itteni jokaisessa paikassa, mutta siltikin niin ei-kokonainen. Outoa. Outoja ajatuksia.

Viikonloppuna kävin ihan eri maailmassa kyllä. Täällä Tampereella sato torstaina ja perjantaina ihan sikana vettä. Oli ihan sama, oisko ollu sateenvarjoa mukana vaikko ei, koska silti oli märkä vaikka yritti ulkona ees kävästä. Kun istahdin junaan ja oltiin Seinäjoen kohalla tulossa Raaheenpäin, näky maata peittävän valkonen kerros. Hihkuin siinä vaiheessa jo innosta ja hämmennyksestä. Kun päästiin Vihantiin, tuprus lunta taivaan täydeltä vaakatasossa, ettei meinannut eteensä nähdä. Meillä ei ollu kotona ketään, joten pihaa ei oltu kolattu. Niinpä siinä sai oikein kunnolla tarpoa, että sisälle pääsi. Lumi vaan ihanasti narsku kenkien alla, kun käveli eteenpäin. Talvitakki piti kaivaa päälle ja sunnuntai-iltana meijän pihaa koristi pikkusiskon tekemät kolme lumiukkoa. Oli talvi! Tuli ihan joulufiilis ja aloin odottelemaan joulua jo tosissani.

Eilen kun astelin taas junaan, aurinko paistoi täydeltä teholta ja sieltä täältä saattoi jo nähdä maaplänttejä, joista lumi oli sulanu. Tänä aamuna Tampereella heitin talvitakin naulakkoon, puin syksytakin päälle ja lähdin yliopistolle. Tuntui kuin ois kesä, Raaheen verrattuna täällä oli tosi lämmin.

Tykkäsin kovasti viikonlopputalvesta. Jospas seuraavallakin kerralla ois sama homma.

Koko viikonloppu oli muutenkin tooooooosi kiva. Tein paljon kaikkea kivvaa, odottamatontakin ja oli pakahtua nauruun monituisenmonta kertaa. Ystävät on ihania! :)

Minuutin päästä alkaa mun soittoaika lääkärille. Edessä on verikokeen ajan tilaaminen. Pelottaa vähän. Rukousta pyytäisin, että kaikki olisi hyvin.

Nyt puhelimen ääreen.