Raahessa jälleen on viikonloppu vierähtäny. Aluksi mun ei ois ees ollu tarkotus tulla tänne, mutta tiettyjen ihmisten houkuttelemana hyppäsin junaan ja suunnistin itseni taas tänne.
Viikonlopusta jäi paljon käteen. Jäi paljon käteen monenlaisia asioita. Jäi monenlaisia tunteita, joita en oikeen tiiä, että miten käsittelisin niitä. En osaa kasata niitä tunteita kasaan, että saisin niistä toimivan ja yhtenäisen kokonaisuuden. Tartteisin siihen apua, mutta en tiiä, että millon siihen ollaan valmiita ja miten siihen vois olla valmiita. Mutta se on selvää, että muutama asia pyörii vaan mielessä ja niiden solmut täytyisi avata. Mulla on sekava olo, joka ei miettimisellä parane. Mutta elämä on tässä ja nyt ja siitä pitää nauttia. Aika on vaan aikaa, se ei oo rahaa, joten mihinkään ei oo kiire. Mutta se, että onko tämä turhaa ja se, että mikä on turhaa. Sitä en tiiä.
Mun sekaisista ajatuksista ei varmasti ota nyt kukaan mitään selvää. Kunhan vain annan tässä kirjottaessani itselleni terapiaa.
Kaipasin syvällistä keskustelua ja sitä sainkin tänä viikonloppuna. Oon niin onnellinen, kun mulla on niin ihania kavereita ja ystäviä!
Anttikin tuli Tsadista lomille, se oli ihan papu. Kyllä nyt tunsin itseni vähintääkin albiinoksi. Ja jos mä menisin Afrikkaan, niin mää kuulemma vaan punottaisin. Reilu peli.
Niin ja BENJAMIN soitti tänään! Hyppäsin melkeen kattoon, kun kuulin sen äänen puhelimesta! Ei ole enää kauaa kun sen kanssa nähdään, niin Saksassa kuin ehkä myös Suomessa! Ihanaa!
Huomenna takas Tampereelle. On tämä rinkka elämä rankkaa, mutta kivaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti