Joululoma part 4.

On ollut loistava joululoma ja vieläkin loistavamman siitä tekee se, että yliopistelut alkaakin vasta ens maanantaina eikä jo keskiviikkona, niinku vielä eilen luulin.

Saksan reissu joululoman alussa oli todellakin syksyn ahertamisen arvoinen. Se oli reissu, josta en ois koskaan etukäteen voinu uskoa, että siitä vois ees tulla niin mahtava. Oon tajunnu, että mun osa sydäntä on aina Saksassa..eikä tähän tarvi aina vetää sitä asiaa, että nyt siellä on se joku. Ehkä on voinut olla sitäkin, mutta tällähetkellä siellä on ja tulee aina olemaan osa mua, ilman, että täytyy alkaa lässynlässyn juttuja puhumaan. Reissun kohokohtia oli ehottomasti joululahjojen tekeminen yhdessä veljeni kanssa. Tiiän, ei mulla oo oikeaa veljeä ja tiiän, että eihän se mun biologinen veli voikaan olla, mutta aina se veri ei merkkaa kaikkea. Toinen asia oli pikku Iriksen tunteiden aitous. Se juoksi mun syliin, otti lujasti kaulasta kiinni ja kuiskasi korvaan:" mää tykkään susta eeta". Ei ollut kaukana, etteikö kyyneleet valuneet pitkin poskia. Kolmas asia oli se, kun tappelin yhden mulle tärkeimmistä ihmisen kanssa suoraa huutoa varmaan pari tuntia, tietäen samalla, että mikään mitä me sanotaan, ei voi koskaan tuhota edes hiukkasenkaan meijän välejä. Ja kun sovinnon aika koitti, sain mököttää kuin pahanen kakara ja oottaa, että riidan toinen osapuoli tulee ja halaa. Ja kun yhtenä iltana sai kattoa auton kattoikkunasta tähtiä, oli reissu täydellinen.

Joulu oli kiireistä ja hiljentymistä. Näin monta erilaista joulua ja joulunviettotapaa ja monta erilaista juhlijaa. Aaton pitkän päivän aherruksen jälkeen olikin ihanaa tulla kotiin, soittaa tuttu punalakki sävelmä ja kattoa kun pikkusisko sädehtivin silmin auttaa punanuttuista vierailijaamme yllätysten jaossa. Sain paljon enemmän, kuin osasin odottaa. Sain lahjoja, joita tosissaan tarvitsin. Ja mikäs muu kruunaiskaan aaton yhtä loistavasti kuin yökirkkoon meno.

Muu jouluaika meni muutama päivä sairastellessa ja melkeen kaikki yöt valvoessa. Oon viettäny iltoja ja öitä niin ajellen, jutellen, syöden, pelaten, leffoja katellen kuin öistä tähtitaivasta ihmetellen. Tiiättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä sellanen järisyttävän onnellinen olo täyttää koko ruumiin ja mielen ja on vaan tosi hyvä olla. Sellasia mä oon tällä lomalla saanu kokea tosi monia.

Ja eihän tässä vielä kaikki..loma jatkuu vielä, ainakin ens maanantaihin asti. En ois ollu vielä valmis huomenna lähtemään Tampereelle ja sen takia on niin ihanaa, että se vähän siirtyy. Mitä kauemmas se siirtyy, sitä innokkaammin alan oottamaan sitä.
Se on hyvä merkki.